Jokainen huomattava taiteilija löytää jossain vaiheessa tuotantonsa keskeisen aiheen. Sergueille se on baletti. 1800-luvun loppuvaiheesta Euroopan ja Venäjän taiteelle hyvin tuttu aihe, esimerkkeinä mainittakoon impressionistit, kuten Edgar Degas ja Zinaida Serebrjakovan pastellimaalaukset. Zlenkolle baletti avautuu monella tavalliselle teatterinkävijälle uudella tavalla: kulissien takana näytöksen aikana, harjoitteluhuoneessa, tanssijan lepohetkellä. Perinteisesti Euroopan taiteessa on kuvattu balettia raskaan työn alueena. Zlenko ei myöskään kaihda sen varjopuolia, mutta hänelle baletti on etupäässä omanlainen maailma, haavemaailma, missä syntyy ihme- ja taikamielikuvia. Zlenkon tanssijattaret ovat tavallisia eläviä nuoria naisia, jotka saattavat olla väsyneitä ja surullisia, voivat uskoa toisilleen sielunsa salaisuuksia, elää muistoissaan ja muille näkymättömissä ongelmissaan. Mutta taitelijan teoksissa he ovat samanaikaisesti jokapäiväisestä elämästä irtaantuneita. Teatterielämä antaa heille uuden personallisuuden, taide muuttaa todellisuuden, luo erikoislaatuisen ilmapiirin jossa jokapäiväinen työnteko muodostuu luovaksi.

Baletti

FaLang translation system by Faboba